NEW YEAR`S PRINTS AND PROMISIES

After Christmas stress I have finally had some rest. I planned to make an every year -ginger bread house before Christmas but this year I decided to make a new years ginger bread house. House of prints, promises, goals and new accidental mishaps.

I´ll make only one promise. I will graduate this year.
I also wanna have some goals for 2017:

1. Drive a motorbike license
2. I wanna be in a condition that I can run a half marathon
3. I wanna learn fluent swedish
4. I wanna take a next step in my career whatever that is

How the ginger bread house is nothing to do with prints? Not much.. I just wanna show my decorative ginger bread house. And by that I wanna wish you all a very good new year and good luck with your new years promises and goals whatever they are.

A daughter of an architect; blueprints and cats

1st day of building a house, needed some wine.. 

2nd day; roofing celebration

And of course we had a ginger bread house warming party

Decorative and print full HAPPY NEW YEAR 2017 to all!!!

OH DEER!

Why is it always so stressful before Christmas? And every year I make a promise to myself that I won´t give any presents to my naughty friends and family. And every year I still end up doing something. This year I missed a nice after work with my colleagues because I was chopping onions and garlic with tears in my eyes. This year my dear colleagues earned their presents; home made roasted garlic oil and red onion jam. It is also nice not being the only one who smells like garlic and onion at work.

Folding the gift bags was quite  easy and all you need is paper, glue and tape

I made also cards but I was too tired to finish them

I have always preferred self made gifts and this year I also wrapped them into a self made Christmas wrapping paper. I folded cute little present bags from A3:s that I first printed with my new Oh Deer -print. I used an old deer drawing I made with black ink and I added some colorful Christmas lights on it´s horns with Photoshop. The repeat is really simple, made with the Illustrator tool (pattern swatch) that is especially good and quick with these kind of simple repeats. You can easily make basic block repeats, half-brick and -drop repeats and diamond repeats. In this Oh Deer -pattern I used the honeycomb repeat.

I got back my cooking enthusiasm when I finally got a big kitchen and my own kitchen tools 

I left the gifts on my colleagues desks where they found them on the next morning

Last Wednesday I worked late and finished my presents at work. Listening to Christmas songs and wrapping presents under a bright fluorescent office lighting. My day was full of weird incidents and the stressful week and the last day before the Christmas holidays got a perfect ending when I ended up  spending my night in Burger King. Please don´t ask why. You might know of these days when everything just goes wrong. Next morning I flew to Finland to spend Christmas with my family. Now perfectly relaxed and not as stressed I´m ready to face new years new stress and new weird incidents.

Around every deer there is seven deers around it in a shape of a honeycomb

This frightened deer has visited some unlucky people's backyards and accidentally ruined their Christmas by stealing their Christmas lights. Hopefully this cute thief brought some Christmas spirit to my dear colleagues. Thanks for this year to the Best Team Ever, you really bring colorful light to my days! See you next year :)

  

TAMPERE

My story begins from Tampere where I was born in 1987. My hometown Tampere is the third biggest city in Finland and it´s known for it's black blood sausages and it´s strong dialect that I will probably never get rid of! Tampere is divided by a wild river that once gave power to the factories that were built by the streaming water. Tampere has especially a strong history with the textile industry; cotton, linen and jersey.  Finlayson is one of those companies and it still exists up until this day, even though most of the textile industry in Finland is dead. That´s just sad!

This week I have worked with a custom work with a small brokerage office from Tampere. My task was to draw a suitable heading picture for the companies Facebook page. Customer´s wish was to have a silhouette of a town somehow related to Tampere. Vita, the owner of Vita LKV is forwarding houses and flats with customer oriented approach in Tampere and surrounding cities. So if you ever need to get a home from Tampere or wanna rent or sell contact Vita here:
https://www.facebook.com/RealEstateVitaAlanko/?fref=ts

I made the picture for Vita LKV and I thought why not make a print as well. My Tampere inspired print could work in interior textiles like curtains and bedsheets.
Landmarks of Tampere are definitely Näsinneula, Haulitorni and the chimneys of the old factories. I love Tampere, because it´s so down to earth. Last time when I visited there I was standing behind the cat cafés window watching the cats. Two totally strange people started to talk to me, a young girl and an old man. This made my day so much better. This doesn´t happen in Helsinki or Stockholm because it would be just weird. People from Tampere are truly authentic, friendly, relaxed and easy going and I always feel so welcomed when I go there (witch is too rarely I´m afraid). Anyhow the spirit of Tampere will always be strong in me. I will always talk to strangers, especially in elevators :)

MISTÄ PUPUT TULEE?

Ah! Omakotitaloasumisen luksusta!!! Tupaantuliaisten jälkiseurauksena viemäri tukossa ja p****vesi tulvii kylpyhuoneen lattialla. Sunnuntaipäivän graduntekoaika menikin sitten viemärihommissa..

Perjantaina kerkesin tekemään vähän kuosejakin, mutta en mitään valmista. Aloitin tekemään neljäpäiväistä työviikkoa joulukuun alusta, jotta saan graduni palautettua ajallaan. Perjantaina istuin konella Photaroimassa luonnoksia, joiden maalaamiseen minulta meni ehkä viisi minuuttia. Luovassa työssä usein luovuuden osuus on jotain 10% luokkaa ja loppu teknistä toteutusta. Tämä pätee niin omiin kuosiprojekteihini kuin myös printtiassistentin työhöni. Käsi ja takapuoli puuduksissa toistin samaa kumitusliikettä tuntikausia ja siltikään ei tullut valmista. Välillä on turhauttavaa kun visio on niin selkeänä mielessä, mutta lopputuloksen saavuttamiseen kuluu niin paljon aikaa. Muutama lisäkäsi olisi mukava saada. Ehkä jonain päivänä jos kumitan pikseleitä riittävän ahkerasti voin saada assistentin, joka kumittaa ja tekee teknisen työn puolestani. Voisin keskittyä enmmän vain luomiseen ja visioimiseen. Äh! Todellisuudessa nautin siitä. Sitä tunnetta ei voita mikään kun on saanut jotain pitkän uurastuksen jälkeen valmiiksi.

 Photoshop (ja Illustrator) ovat ehdottomasti tärkeimmät työvälineeni erityisesti kuosien raportteja ja värierottelua tehdessä. Toki lähtökohtana yritän käyttää mahdollisimman paljon omia piirrustuksiani ja maalauksiani. Vaikka luonnokset jatkotyöstää kuvankäsittelyohjelmalla niin käsin tekeminen välittyy kuosista omana kädenjälkenä. Kun kandiopinnoissa oli tietokoneopetusta niin en ollut kovinkaan kiinnostunut. Lapsellisesti ajattelin, etten ikinä halua käyttää tietokoneita vaan tehdä kaikki alusta asti käsityönä. Olisi tietenkin kannattanut ottaa tietokoneopetuksesta kaikki irti, koska jälkeenpäin jouduin kantapään kautta opettelemaan kaiken itsenäisesti. Todennäköisesti teen monet asiat vieläkin lisämutkien kautta, mutta pääasia tietenkin on, että pääsen maaliin.

Muistelin ensimmäisiä tekemiäni kuoseja ja löysin kuvan ihan ihka ensimmäisestä kuosistani. Se on käsin piirretty ja laitettu raporttiin, ilman tietokonetta. Piirros on skannattu kalvolle ja kalvo on valotettu painokaavioon. Koska kuosi oli kaksivärinen, oli kaavioitakin kaksi. Toinen ääriviivalle ja toinen värille. Käsityönä alusta loppuun painoin viisi metriä lakanakangasta ja ompelin siitä lakanat lahjaksi.

Niin mistä ne citypuput tulikaan? 

En todellakaan esittele tätä kuosia suurella ylpeydellä, mutta jostainhan on aloitettava eikö? Ja virheistä pitää ottaa opiksi! Myös sellaisista virheistä, kuin "älä laita wc-pönttöön muuta kuin wc-paperia!" Ja vaikka toteutus ei olekkaan mennyt ihan nappiin niin idea on kuitenkin hauska ja ajatus tärkein.

Pupun kanssa kävelyllä

Perjantaina alkoi sataa lunta ja lähdin maskottipupuni kanssa ulos kävelylle lepuuttamaan puutuneita jäseniäni. Välillä pitää pakottaa itsensä irti tietokoneelta ja lähteä ulos happihyppelylle. Pupu on kulkenut mukanani kaikissa muutoissa ja se on aina koneeni vieressä pitämässä minulle seuraa. Huovutin sen samoihin aikoihin kun piirsin ensimmäisen kuosini: Mistä Puput Tulee?

NORDIC DARKNESS & LILLA HUSET

Nordic Darkness

Viime viikolla en ole kerennyt tehdä uusia kuoseja. Koko viikko meni muuttoa tehdessä. Muuton yhteydessä löysin kuitenkin laatikollisen vanhoja luonnoksiani. Useimpien mielestä ne näyttävät varmasti enemmän laatikolliselta takan sytykettä, mutta minulle ne ovat aarteita. Ajan kuluessa vanhat luonnokset saavat uusia ulottuvuuksia. Todellisuudessa ne eivät tietenkään muutu, vaan niiden tekijä muuttuu.
Norther Darkness -kuosin olen tehnyt pari vuotta sitten. Sen lähtökohtana oli mustalla paksulla tussilla tehty luonnos.

Laatikollinen aarteita: piirroksia, sulatettuja pillinpätkiä ja pariton kumihanska

Lähtökohtaisesti uusi kotini vaikuttaa lupaavalta ja sellaiselta paikalta jossa voisin viihtyä pidempäänkin. Tukholman vaikean asuntotilanteen takia lähdin etsimään asuntoa vähän kauempaa. Kehnolla ruotsilla kirjoittamani ilmoitus Blocketissa tuotti pian tulosta ja tartuin intuitiolla heti ensimmäiseen tarjoukseen jonka sain; pieni talo Nackassa järven rannalla. Ei paha!!
 Ennen kuin aloin etsiä uutta kotia minulla oli vahva tunne että tulisin muuttamaan pieneen taloon veden äärelle korkean sillan kupeeseen. Luonnostelin mielikuvani millaisena näin näkymän mökin kuistilta. Aavistukseni oli merkillisen paikkaansapitävä.
 Taloni ei ole sillan alla, mutta tänne päästäkseen pitää ylittää kaksikin veden päältä kulkevaa korkeaa siltaa. Kuistini portailta on 50m rantaan, josta pääsee uimaan ja soutelemaan ja järven toisella puolella on Velamsundsin luonnonsuojelualue.

Ennakkoaavistus tulevasta asuinpaikasta sekä Northern Darkness -kuosin luonnos

Skurubro -silta 

Olen päässyt pahimmasta Suomikoti-ikävästä jo yli, mutta silti kaipaan todella paljon yhtä asiaa. Entinen työhuoneeni Helsingin Kalliossa oli puitteiltaan inspiroiva ja luova ympäristö. Taiteellisten serkkujeni, sekä muiden työhuoneella työskennelleiden läsnäolo ja seura oli työnteon kannalta erittäin tärkeää. Työn ja kodin erottaminen ei valitettavasti tällä hetkellä ole mahdollista, joten minun pitää pystyä tekemään töitä kotona. Uskon kuitenkin että Lilla Huset tarjoaa hyvät puitteet siihen.
Olen asunut täällä nyt muutaman päivän, mutta tuntuu kuin olisin asunut pidempäänkin. Tuntuu kodilta. Täällä on rauhallista ja luonnon läheisyydessä on tilaa hengittää. Kaipuu tälläiseen paikkaan lähtee varmasti lapsuuden kodistani Nokialta, Pyhäjärven rannalta.
 Taloni itään ja etelään avautuvat ikkunat tekevät talosta valoisan ja siksi hyvän piirtämiselle ja maalaamiselle. Pimeinä kaamostalven iltoina on mukava työskennellä avotakan tulen lämmössä tulen rätinää kuunnellen. Puoliksi katettu terassi tuo lisähuoneen kesän ajaksi ja mahdollistaa sotkuisemmatkin projektit. Välillä voi vähän levähtää puiden väliin ripustetussa riippumatossa. Kesällä toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja alan kasvattamaan yrttejä ja muita hyötykasveja taloni takapihalla.

Lilla Huset lokakuussa kun kävin katsomassa sitä ekaa kertaa

Luonto on kai aina inspiroinut ihmisiä ja niin kliseistä kuin se onkin niin se inspiroi myös minua. Kävely järven ympärillä ja metsissä minä tahansa vuodenaikana on inspiroivaa. Tähtiä, auringonlaskuja ja sadetta katsellessa syntyvät parhaat ideat. Omassa tapauksessani ideat eivät todennäköisesti liity mitenkään edellämainittuihin luonnonilmiöihin, mutta kiistämätöntä on että luonnon läheisyys saa luovuuden virtaamaan.
 Talven pimeyden keskellä on välillä vaikea löytää inspiraatiota ja energiaa. Nyt on hyvää aikaa penkoa esiin vanhat keskeneräiset projektit ja tehdä ne loppuun kynttilän valossa glögiä juoden. Talvipäivän seisaukseen on muutama viikko ja sitten mennäänkin kohti kesää.

CAPRI

Koska matkustaminen ei tällä hetkellä ole töiden puolesta mahdollista ei auta muu kuin haaveilla siitä. Katselin vanhoja matkakuvia, jotka aina toimivat hyvänä inspiraation lähteenä. Viime kevään Italian roadtripistä inspiroituneena maalasin viikonloppuna sitruunoita ja kävin sunnuntaina hakemassa pizzan.

Roadtrip Italiassa Amalfin rannikolla oli ikimuistoinen. Matkaa suunniteltiin sen verran, että Roomasta vuokrattiin auto etukäteen ja päätettiin että lähdetään ajamaan kohti Napolia. Suunnittelemattomuudesta huolimatta tai juuri sen takia päädyimme mitä inspiroivimpiin paikkoihin ja tilanteisiin sekä tapasimme monenlaisia mielenkiintoisia ihmisiä ja kissoja.

Luonnostelussa käytän apuna valokuvia jotka jäljennöspaperin avulla siirrän akvarellipaperille

Inspiraation poimiminen Italiassa on käsinkosketeltavaa. Hedelmätarhoja on kaikkialla. Kaikki tilanomistajat eivät ehkä ole kovin iloisia kun innokkaat turistit käyvät yön pimeydessä poimimassa matkamuistoja itselleen..

Luonnokset valmiina maalattaviksi

Koskettavin kohtaaminen oli varmasti hotellikissa Piccolo. Se oli syntynyt hotellin sitruunatarhassa ja elänyt hotellissa epätävallisen pitkän kissan elämän. Piccolo oli ollut mukana hotellin perustamisesta lähtien, nähnyt sen loistokkuuden ajat sekä 70-luvulla tehdyn lisäsiiven rakentamisen. Piccolo tunsi asiakkaiden salaisuudet pelkästään nuuhkaisemalla heitä. Puhumattakaan salaisuuksista, joita hotellin henkilökunnalla oli..

Piccolo, erään hotellin aulakissa

Mustekaloja esittelevä tarjoilija neuvoi meille tien salaiselle rannalle. Lähdimme karttaan piirrettyjen ohjeiden mukaan laskeutumaan kohti rantaa. Tie muuttui poluksi ja polku entistä umpeenkasvaneemmaksi poluksi. Sisiliskoja (ja käärmeitä, jonka saimme tietää jälkeenpäin) vilisi kaikkialla ja meillä oli jalassa pelkät flip flopit. Tässä kohtaa kävi mielessä, että saikkailu saattaakin olla hengenvaarallinen. Pensaiden välistä näkyi pystysyora pudotus rotkoon. Alhaalle vihdoin selviytyessämme teimme nokkelan havainnon että alas olisi päässyt myös tietä pitkin.

Salainen ranta

Sitruunoita akryylimaaleilla

Viimeisin majapaikka oli Lihavien kissojen bed & breakfest. Siellä upeasta merimaisemasta Positanon kupeessa nauttivat ihmisten lisäksi noin parisenkymmentä hyvinvoivaa eläkkelle jäänyttä kissavanhusta. Majatalolta oli kulku rannalle. Ensin oli laskeuduttava kaksisataa porrasta ja sitten kuljettava matalan ja kostean tunnelin läpi. Tunneli oli jonkinlainen huoltotunneli joka kuului rannan vieressä olevaan vanhaan huvilaan. Ranta oli kuulunut ennen huvilalle joka oli jäänyt autioksi, mutta paikalliset olivat halunneet ottaa rannan käyttöönsä. Majatalon emäntä kertoi että sillä oli jotain tekemistä mafian kanssa..

Hylätty mafiavilla

Inspiroivista Italian muistelmista takaisin todellisuuteen ja katse kohti uusia"reissuja". Torstaina muuttoauton pakkaaminen ja matka Viking Gabriellalla Tukholmaan. Mikä inspiroiva matka edessä :) Tämä on viides muutto vuoden sisällä ja toivottavasti viimeinen. Saan vihdoin tuotua huonekaluni tänne ja pääsen vihdoin asettumaan aloilleni.

KISSA KIPPURAHÄNTÄ

Olen syntynyt perheeseen jossa oli kissa, Pörri. Pörri oli aluksi mustasukkainen minulle, koska oli tottunut saamaan kaiken huomion itselleen. Pörri kuitenkin tottui minuun ja otti minut suojelevan silmänsä alle. Se vahti minua usein kehtoni reunalla kun nukuin ja tarkkaili omasta rottinkituolistaan kun leikin. Saatoin vetää Pörriä hännästä ja repiä sen turkkia, mutta se ei ikinä raapaissut. Se oli viisas kissa.

Pörrin jälkeen meillä on ollut reilusti yli kymmenen kissaa. Kaikki ovat omana aikanaan tuoneet valtavasti iloa, lämpöä ja huumoria perheeseemme. Kaikki omine kujeineen ja erityispiirteineen. Kissat ovat jättäneet jälkensä minuun ja elämäni ei koskaan tule olemaan täysipainoista ilman kissoja. Omaa kissaa en ole halunnut ottaa alati muuttuvien elämäntilanteideni takia. Onneksi pääsen aina välillä tapaamaan äitini sekä kavereideni kissoja.

Ehkä juuri sen takia toistan usein töissäni kissa-aiheita. Kissat ovat suurin inspiraation lähteeni. Niiden touhujen tarkkailu, ilmeet ja eleet alkavat muotoutua tarinaksi mielessäni ja nämä pienet tarinat on helpoin purkaa kuosien muodossa. Kaikilla kissoilla on erityinen persoonallisuus ja omat tarinat kehrättävinään. Kissojen maailmassa mikä vain on mahdollista.Esittelen teille kissoihin liittyen kuosin jonka nimesin Kissa Kippurahännäksi.

Pörri tarkkailee minua kehdon reunalta

Äiti, minä ja Pörri, 1987

 Kippurahäntä syntyi noin vuosi sitten syksyllä 2015. Sen muusa oli parhaan ystäväni kissa Alfa, joka inspiroi myös Jeminan ja Miikan hääkuosin, Kissojen Syyshäät.

Alfa on monella tapaa erityinen kissa, mutta tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota sen kippuralle menevään häntään. Jeminan mukaan tälle ei ole sen kummallisempaa selitystä. Alfa vain tykkää kipristää häntänsä niin kuin possu.

Kissojen hännät ovat mielestäni hypnotisoivia. Ne muistuttavat myös vähän käärmeitä, jotka puolestaan taas inhottavat ja pelottavat minua. Pahassa painajaisessani suloinen kissa pudottaa häntänsä ja karvainen häntäkäärme alkaa luikerrellen jahdata minua.

Kissa Kippurahäntä ei ole ehkä maailman kaupallisin kuosi juuri tämän söpöys/ällöys aspektinsa vuoksi, mutta jostain syystä se on yksi kaikkien aikojen lempikuoseistani. Ehkä siksi että se kuvastaa hyvin mieleni koukeroita ja suurta rakkauttani kissoihin.

Suunnittelussa käytin apuna valokuvia Alfasta 

LEOPARDIPERHE

Tänään esittelen teille leopardiperheen joka syntyi viikonlopun aikana omassa leopardi - workshopissani. Sunnuntai iltana asuntoni oli vessaa myöten täynnä maalitäpliä, paperisilppua ja likaisia pensseleitä. Oma luovuuteni kaipaa ympärilleen kaaosta ja ainakin kaaoksesta päätellen olen erittäinkin luova..
Halusin tehdä pienen leopardikuosipankin itselleni, koska olen huomannut työnikin kautta että leopardikuosit ovat vuodesta toiseen suosituimpien kuosien joukossa pilkkujen, raitojen, ruutujen ja kukkien kanssa. Pääsääntöisesti sisustuksessa ja naisten pukeutumisessa, mutta myös lasten, vauvojen ja jopa miesten vaatteissa.
 Kuosisuunnittelijan työhön kuuluu siis klassikkojen loputon varioiminen. Kuinka siis tehdä leopardi yhä uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen?

Kuosimalliston rakentaminen perustuu perheajatteluun. Mallisto koostuu pienemmistä perheistä joiden sisällä kuosit toimivat toistensa kanssa ja tukevat toisiaan. Kuosiperheeseen kuuluu yleensä 3-5 kuosia. Niin oikeissa, kuin kuosiperheissäkin ovat perheenjäsenet kaikki erilaisia. Toiset ovat isoja, toiset pieniä, jotkut värikkäitä ja räiskyviä, jotkut rauhallisempia ja tyynempiä. Kaikki ovat omia persoonallisuuksiaan. Perheenjäseniltä voi löytyä samoja piirteitä kuten esimerkiksi äidiltä peritty pitkä häntä tai isoisän suuret korvat. Perheen pää voi olla hyvinkin näyttävä ja taiteellinen jos se saa seurakseen rauhoittavia ja kaupallisempia sisarusprinttejä. Toki perhe voi rakentua myös esimerkiksi jonkin väriteeman ympärille. Hyvässä perheessä on vaihtelua sekä skaalassa että tekniikoissa. Eri tekniikoin toteutettujen kuosien yhdisteleminen saa yksittäiset kuosit näyttämään vieläkin paremmalta toistensa rinnalla. Yksinkertainen mustavalkoinen raita saa räikeän ja taiteellisen kuosin näyttämään vieläkin haluttavammalta.

Saanen esitellä, perhe Leo:

KARI

Kari on piirretty mustalla tussilla

Peheen isä Kari on graafinen suunnittelija. Hän uskoo, että jokaisen muotoilijan tulisi pukeutua mustaan ja asua valkoisessa. Hänen lempiesineensä on Aalto-maljakko. Ihanteidensa mukaisen minimalistisen elämäntavan käytännön toteutus on kuitenkin hieman hankalaa, koska Karin vaimo on lastentarhanopettaja joka tykkää kaikesta kirjavasta ja värikkäästä.

MARJATTA

Marjatta on tehty värillisistä papereista leikkaamalla ja liimaamalla. Tämä kuosi voisi toimia esimerkiksi neule jacquardin mallina.

Karin vaimo Marjatta on lastentarhan täti. Hänen lempiharrastuksiinsa kuuluu neulahuovutus ja virkkaaminen, mutta kaikenlainen askartelu on hänen mieleensä. 

VIHTORI

Vihtori on maalattu akryylimaaleilla ja värieroteltu Photoshopissa

Leopardien perheeseen kuuluu isoisä Vihtori. Vihtori on eläkkeelle siirryttyään alkanut harrastelemaan linnunpönttöjen rakentelua ja lintubongausta. Tuntien paikoillaan odottelu puskassa on Vihtorin mielestä palkitsevaa. Hänen lempilintunsa ovat niitä, jotka maistuvat kanalta.

VUOKKO

Vuokko on maalattu väsiväreillä ja se on tarkoitettu digiprintiksi

Vihtorin vaimo ja perheen isoäiti Vuokko on kuuluisa oopperalaulaja. Vuokko on edelleen komea näky kiiltävässä turkiksessaan. Turkki pysyy kiiltävänä kun sitä nuolee päivittäin ja muistaa ottaa kalanmaksaöljyä aamuin illoin.

VIIVI

Viivi on maalattu akryylimaaleilla ja värieroteltu Photoshopissa

Karin ja Marjatan esikoinen Viivi on nyt teini-iässä. Hänen turkkinsa väritys vaihtui kertaheitolla tummanpuhuvaan gootti väritykseen ja hän on perustanut heavybändin kavereidensa kanssa. Viivin lempiruokia ovat salmiakki ja musta makkara.

 KASPIAN

Kaspian on maalattu vesiväreillä. Kaspianin tekemisessä käytin äitini kissojen tassuja leimasimina.

Mikä sotku!!! Kuka on tepastellut isän maaleissa?!!! Olohuoneen sohva on nyt täynnä pikku Kaspianin tassunjälkiä. Kaspian on vasta pentu, mutta on kovin kiinnostunut isän piirrustusvälineistä.



Olin lauantai-iltana elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa kaverini Kaisan kanssa burleskia. Se oli hauska ja viihdyttävä kokemus.
Kaisa kertoi minulle amerikkalaisesta burleskitaiteilijasta Jo Weldonista, joka on kirjoittamassa kirjaa leopardi -kuosien historiasta. Jos leopardit kiinnostavat enemmänkin niin käykää katsomassa makupaloja tulevasta kirjasta osoitteessa:

http://www.historyofleopardprint.com/

Prosessikuvia kuosiworkshopista

TAIKATALVI

Lumi peitti, no ei nyt Muumilaaksoa, mutta lapsuuteni maisemat Tampereella, Nokialla ja Huittisissa. Tämän viikon olen ollut Suomessa lomailemassa ja samalla hoitamassa gradujuttuja ja järjestelemässä tulevaa muuttoa. Hammaslääkärissäkin tuli vihdoin käytyä ja flunssa/vilustuminenkin tietysti tuli.

Olin mummulassa Huittisissa kun pakkanen alkoi kiristyä ja yön aikana taivaalta laskeutui hentoinen lumipeite. Lumen tulo ja pikku pakkanen toivat ainakin minulle energiaa marraskuun pimeyteen. Keitettiin mummun ja papan kanssa ekat glögit ja joulun odotus alkoi. En malta odottaa että pääsen joulukuun alussa muuttamaan uuteen pikku kotiini Tukholman Nackaan. Ripustan jouluvalot kuistille ja lämmittelen pimeinä talvi-iltoina takkatulen edessä glögimukin ja piparirasian kanssa.

Mummulassa en voinut olla kadehtimatta mummun ja papan lämpöisiä toppahousuja kun lähdimme ulos. Talvi on ihana vuodenaika, mutta paleleminen on kamalaa! Tein päätöksen etten aio palella enää yhtään talvea. Kun matkani jatkui Nokialle, lähdin heti toppahousuostoksille Nokian Citymarkettiin.

Lastenvaateosaston läpi kulkiessani vastaan tuli iloinen yllätys kun näin vuosi sitten suunnittelemani talvisen Muumikuosin vauvojen bodyissa ja potkuhousuissa "poikien" ja "tyttöjen" väreissä. Seuraavana päivänä lähdin ruokaostoksille ja samalla esittelemään uusia toppahousujani Kolmenkulman ABC:lle ja lisää yllätyksiä oli luvassa. Martinex oli käyttänyt talvista muumi -kuosiani myös kaikenmallisissa peltipurkeissa ja lasten astioissa.

Talvimaa -kuosi vauvojen bodyissa, Nokian Citymarket

Onnellinen uusien vähän liian lyhyiden toppahousujen omistaja Kolmenkulman ABC:llä.

ABC:llä ihaillessani suunnittelemaani kuosia huomasin että siihen oltiin tehty muutamia muutoksia. Värit olivat erilaiset kuin alkuperäisessä suunnitelmassa ja kuusessa oleva pöllö oltiin korvattu Pikku-Myyllä. Freelance-suunnittelijana myin kaikki oikeudet kuosiin, joten uudella omistajalla on kaikki oikeudet muokata kuosia. Mutta freelance-kuosisuunnittelijan sopimus- ja oikeusasiat ovatkin sitten ihan oma lukunsa.

Tein maisteriopintoihini liittyvän työharjoitteluni Martinex Oy:llä kesällä 2015 ja harjoittelun jälkeen tein heille vielä muutaman Muumi -kuosin freelance-suunnittelijana. Martinex on Raisiossa toimiva lahja- ja taloustarvikkeiden, tekstiilien ja leikkikalujen valmistaja ja tukkuliike.

Talvimaa -kuosi oli neljästä Muumikuosista viimeinen, jonka tein Martinexille freelance-suunnittelijana. Sain melko vapaat kädet mutta suunnittelu tapahtui tietenkin Muumi-lisenssin alla ja heidän ohjenuoriaan noudattaen. Kuosin inspiraationa on tietenkin Tove Janssonin seitsemäs Muumikirja Taikatalvi. Mummulta vuonna 1994 saamani Taikatalvi kirja oli kovassa käytössä kuosia tehdessäni ja sen runsas kuvitus ei jättänyt minua kylmäksi. Kirja oli inspiroiva ja idea kinosten peittämästä metsämaisemasta syntyi helposti. Tuohon aikaan en ollut vielä kovinkaan etevä kuosien tekijä, joten kuosin raportti syntyi vanhanaikaisesti läpi piirtämällä, leikkaamalla ja liimaamalla. Loppuviimeistelyn ja väritykset osasin kuitenkin tehdä tietokoneella.

Olen aina rakastanut Muumeja ja Muumien maailmaa ja uskon että se näkyy töissäni tarinallisuutena sekä runsautena. Tätä Muumirakkauttani kuvaa mielestäni hyvin haastattelutilanne Aalto-yliopiston maisterilinjalle hakiessani. Haastattelussa minulta kysyttiin ketä suunnittelijaa ihailen? Vastasin että en inspiroidu ihmisistä vaan Muumeista! Ihme kyllä pääsin tuon vastauksen jälkeen opiskelemaan!?! Ja unelmien täyttymyshän se oli kun pääsin Martinexille suunnittelemaan Muumi -kuoseja.

Alkuperäinen kuosi omilla värityksilläni

Kylmät säät kuulemma jatkuu niin nyt toppahousut jalkaan ja glögit Muumi -mukiin!
Lomaviikko sai arvoisensa päätöksen tädin ja hänen miehensä luona Sipoossa, jossa tarjoiltiin ihana illallinen ja pääsin vielä saunaan. Aamulla paluu takaisin Tukholmaan ja tietenkin esittelemään myös kuuminta talvimuotia suoraan Suomesta..

Aamulla koitan keretä käydä kurkkaamassa Helsinki-Vantaan Muumikaupassa onko Talvimaa -kuosia esillä myös siellä :)