MAY THE FORCE BE WITH YOU

Kuva: H&

Kuva: H&M

Onhan se mukava tunne, kun näkee itse suunnitelmia kuoseja kaupan hyllyllä!

Tämän Star Wars -lisenssillä tehdyn kuosin suunnittelin viime keväänä tehdessäni harjoittelua H&M:n nuorten tyttöjen osastolla. Se oli yksi ensimmäisistä tehtävistäni ja koin suurta ylpeyttä saadessani näin suuren vastuun ja mahdollisuuden työskennellä yhteistyössä Disneyn kanssa.
Olen suunnitellut lisenssikuoseja aikaisemminkin, mutta tuntui suurelta harppaukselta hypätä Muumeista Star Wars:iin! 

Lisenssisuunnittelu on haastavaa, koska lisenssinhaltijoilla on omat pikkutarkat sääntönsä ja rajoitteensa, joiden puitteissa suunnittelu pitää toteuttaa. Suunnitelmat pitää  aina hyväksyttää lisenssinhaltijalla ennen kuin ne voidaan laittaa tuotantoon. Itse pidän lisenssisuunnittelua haastavana, mutta myös äärettömän mielenkiintoisena suunnittelun muotona. Valmiiksi luodut brändit, tarinat ja maailmat ovat täynnä loputtomia mahdollisuuksia. Lisenssisuunnittelu voi olla niin paljon enemmän kuin Mikki Hiiren naama t-paidassa. 

Nyt kun olen töissä H&M:llä, haluan oppia kaiken myös lisenssisuunnittelusta.
En tule kommentoimaan H&M:ää yrityksenä muuten kuin, että se on paras työpaikka, jossa olen ikinä ollut! Olen ollut nyt yhdeksän kuukautta töissä ja edelleen joka aamu lähden töihin intoa täynnä. Päivät ja viikot menevät nopeasti, koska työ on niin kivaa. Se on monipuolista ja haastavaa, työkaverit ja työyhteisö ovat todella kivoja, työsuhde-edut ovat hyvät, ei tarvitse tehdä ylitöitä eikä ottaa töitä kotiin, palkka on koulutusta vastaava, työnantaja haluaa, että kehitän itseäni jatkuvasti ja se taas antaa mahdollisuuden yrityksessä etenemiseen. Ja ehkä tärkein: lounasravintolan ruoka on ihan sairaan hyvää!!!

Opintojeni alusta asti mieltä on painanut työllistyminen valmistumisen jälkeen. Tiettävästi Suomen työllistyminen vaatetusalalla on lähes olematonta ja viimeisetkin jäljellä olevat yritykset kamppailevat olemassaolostaan. Jotain ruotsalaiset nähtävästi osaavat tehdä paremmin, koska täällä erilaisia vaatetusalan yrityksiä riittää. Onko Suomen tilanteessa kyseessä sitten brändäämisen taidon puutteesta tai uudistumisen pelosta, kuka tietää?

Kaikki työtä etsivät kaupallisesta suunnittelusta kiinnostuneet vaatesuunnittelijat tai kuosisuunnittelijat! Voin lämpimästi suositella hakemaan töitä H&M:ltä. Ja jos joku haluaa jutella asiasta tai saada enemmän tietoja, niin minuun voi rohkeasti olla yhteydessä. Kerron mielelläni lisää H&M:stä ja millaista on ollut asua Tukholmassa.

Kaiken kaikkiaan on ollut hieno vuosi ja koen olevani erittäin onnekas saadessani oman alani työpaikan, jossa viihdyn. Siinä on aihetta juhlaan!

Rakas serkkuni sai tänään myöhästyneen synttärilahjansa, joka oli tietenkin Star Wars -paita.
Nooran mielestä kolmenkympin kynnyksellä ei ole aihetta juhlaan, mutta onhan se nyt juhlimisen arvoista, jos vielä siinä iässä voi pukeutua lastenvaatteisiin..

"And remember.. the Force will be with you, always" OBI WAN KENOBI

KISSOJEN SYYSHÄÄT

Vähän yli vuosi sitten paras ystäväni Jemina meni naimisiin. Sain toimia hänen kaasonaan ja olla häiden suunnittelussa ja järjestelyssä mukana.

Suurin huolenaiheeni häihin liittyen taisi olla se, miten Jeminan ja Miikan kissa Alfa saadaan mukaan häihin. Eihän se voisi kirkkoon tulla eikä oikein juhlapaikallekaan.

Siitä se idea hääkuosiin varmaan lähti.

Ehdotin Jeminalle, että voisin suunnitella hääkuosin kutsukortteja varten ja tämä sopi Jeminalle, koska askarreltuja kortteja hän ei halunnut.

Kuosin suunnittelu lähti siitä, että Jemina lähetti minulle kuvia Alfasta. Puhuimme häiden väriteemasta ja tyylisuunnasta. Kukkia ja jotain vähän retroa.

Kuosin pääosaa näyttelee tietenkin Alfa-Pöpsis, tuo oranssinruskea karvainen komistus joka kissasukulaisineen viettää hääjuhlaa syksyisen kirjavassa puutarhassa. Kuosissa on nähtävissä häävieraiden lisäksi herra Aromaa, rouva Aromaa sekä heidän hätääntynyt sormuspoikansa, joka on tietenkin kadottanut sormuksen!!!

Jemina ja Miika pitivät kuosista niin paljon, että sitä käytettiin korttien lisäksi myös paikkakorteissa, menuissa sekä ohjelmakorteissa.

Hääpaikan koristelu, hääkimppu ja häävaatteet jatkoivat kuosin värimaailmaa. Kaiken kaikkiaan hääkokonaisuudesta tuli kaunis ja harmoninen, mutta myös persoonallinen ja hyvinkin paljon hääparin näköinen. Täytyy mainita että Jeminan hääpuku oli myöskin minun tekemäni.

Kissojen syyshäät –kuosi on hyvä esimerkki siitä, kuinka kuosi voi olla myös personoitu mittatilaustyö tai persoonallinen lahja. Kuosin käyttökohteina vain mielikuvitus on rajana. Itsehän olisin tietysti halunnut tapetoida koko juhlapaikan hääkuosilla, mutta onneksi se ei ollut päätettävissäni.

Ja ei hätää!! Sormuskin löytyi lopulta! Mutta huomasitko mistä..?

Myöhäiset onnittelut Jeminalle, Miikalle ja Alfalle ensimmäisen aviovuoden johdosta ja oikein värikästä syksyn jatkoa teille muille!!!

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö

KYKLOOPPI

Kyklooppi, matonkuteesta valmistettu toppi 

Loppuunmyydyt Tavastian keikat syyskuun alussa:  Paras kaverini lähettää viestin keikalta ja kysyy olenko tehnyt Vesalalle topin kun näyttää ihan mun tekemältä. ”Ööö.. Joo, tein mä!”

Sitten äkkiä Instagramiin katsomaan ihmisten postauksia Vesalasta. Siellähän se, mun rakas Kyklooppi on hikoilemassa yhdessä Paulan kanssa! Hymyilevä virnistys ja poskipäät kohoaa. Onhan tää nyt ihan helvetin siistiä!!!

Paria päivää myöhemmin saan tietää, että Paula on pitänyt toppia kaikilla kolmella perättäisellä Tavastian keikalla!

Miten Kyklooppi sitten päätyi Paulalle? Ja miksi haluan jakaa kuosiblogini ensimmäisessä postauksessa jotain mikä ei edes ole kuosi?

Palaan ajassa taaksepäin siihen aikaan jolloin tiesin haluavani tehdä työkseni muotinäytöksiä, päästä linnanjuhliin ja pukeutua itse tekemääni mekkoon sekä voittaa Vuoden Nuori Suunnittelija –kilpailun.

Lapsuuden haaveet pääsivät aluileen kun aloitin opiskeluni Lahden Muotoiluinstituutin
Vaatesuunnittelun koulutusohjelmassa vuonna 2009.

Ensimmäisen kerran otin osaa Vuoden Nuori Suunnittelija kilpailuun keväällä 2011 ja sijoituin kolmen parhaan joukkoon matonkuteesta tehdyllä iltapuvullani.

Vaatesuunnittelijan kanditutkinnon jälkeen aloitin maisteriopintoni Aalto Yliopistossa vaatesuunnittelun puolella. Vuoden opintojen jälkeen olin vähällä lopettaa koulun. Vaatesuunnittelu ja muoti olivat alkaneet ahdistaa, enkä nähnyt omaa tulevaisuuttani niiden parissa. 

 Onneksi tapasin nykyisen professorini Maarit Salolaisen ja osallistuin hänen pinta ja väri –kurssille. Olin vihdoin löytänyt oman juttuni! Kuosit.

Kun näin jälkeenpäin tarkastelen omaa tuotantoani, niin olen kai aina tehnyt pintoja ja kuoseja tiedostamattani sitä. Hyvänä esimerkkinä toimii Kyklooppi –toppi sekä muut samalla tekniikalla toteuttamani vaatteet, jotka ovat vaatesuunnittelija-aikakauteni viimeisimmät tuotokset.

Matonkuteesta letitetyt, mallinuken päälle muotoillut ja yhteen ommellut kuviot olivat minun siirtymäni vaatesuunnittelijasta kuosisuunnittelijaksi. Kun Kyklooppia tarkastelee niin voi todeta että se on kuva, joka ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Melko hyvä määritelmä kuosille!

Viime keväänä kun huomasin Vuoden Nuori Suunnittelija –kilpailutehtävänannon minussa heräsi jälleen lapsuuden aikainen haaveeni ja päätin vielä kerran ottaa osaa vaatesuunnittelukilpailuun. Matonkuteesta tekemäni vaatteet eivät koskaan nähneet päivänvaloa, joten ajattelin että tämä on niiden viimeinen tilaisuus. Tehtävänanto oli täydellinen! Suunnitella Paula Vesalalle esiintymisasu.

Työ valmistui helposti ja nopeasti ja kun sain kilpailutyön postiin tuntui kun olisin karistanut viimeisetkin vaatesuunnittelijapölyt itsestäni. Luulen että se oli minulle jonkinlainen jäähyväisseremonia. Keskeneräiseksi jääneen elämänvaiheen loppuun vieminen.

VNS 2016 kilpailutyö

Kerkesin jo unohtaa koko kilpailun kun minulle soitettiin, että olen VNS finaalissa viiden parhaan joukossa. Ei hitto!!! Tunteet menivät riemusta onnellisuuden kautta paniikkiin ja ahdistukseen.

Haluanko tätä? Pystynkö tähän ja ylipäätään kerkiänkö töiden ohella? En koe olevani enää vaatesuunnittelija, enkä tiedä haluanko palata siihen?

Alkupanikoinnin jälkeen kasasin itseni ja päätin että teen kuitenkin parhaani. Tästähän minä olen unelmoinut! Kävin läpi varastossa vuosikausia pölyttyneenä olleet laatikot ja valikoin parhaimmat vaatesuunnitteluaikani tuotokset. Valmistelin esitykseni finaalia varten parhaani  mukaan.

Kun finaalipäivä koitti olin epätavallisen rauhallinen ja rento. Edellisestä kerrasta oli viisi vuotta ja silloin olin vain pieni pelokas raakile.

Paikanpäällä melkein kaikki finalistit olivat koulusta tuttuja, tuomaristo oli rentoa ja koko finaali oli järjestetty kotoisan kasuaalisti Jaakko Selinin työhuoneella. Tuomaristossa Jaakon lisäksi oli muotitaiteilija Ritva Falla, muotitoimittaja ja stylisti Nina Nuorivaara, Elle-lehden päätöimittaja Taru Marjamaa, vaatesuunnittelijat Katri Niskanen, Hammi Mettinen ja Mari Talka sekä tietenkin artisti Paula Vesala.

Antti Karjunen oli paikalla Messukeskuksen edustajana ja tiedottajana ja hänelle erityiskiitos mainioista järjestelyistä. (VNS –kilpailu on siis Suomen Messusäätiön rahoittama.) Omaa haastatteluvuoroamme saimme odotella juoma ja ruokatarjoiluiden kera ravintola Alppitorissa.

Olin vuorossa viimeinen ja olin edelleen rauhallinen ja rento. Ehkäpä Alppitorissa nauttimani valkoviini edesauttoi sitä. Haastattelu meni oikein hyvin ja lähdin tyytyväisenä ja onnellisena kotiin.

Seuraavana päivänä sain tiedon, että voitto ei osunut omalle kohdalleni ja puoli tuntia sen jälkeen sain pitkään odottamani tiedon että olen saanut hakemani työpaikan Tukholmasta printti assistenttina. Olin helpottunut ja äärettömän onnellinen. Kaikki meni juuri niin kuin pitikin!

Ja sainhan minä oman palani voittoa kun Paula halusi pitää kilpailutyöni ja pukeutui siihen kolmena perättäisenä iltana Tavastian keikoillaan. Kyklooppi pääsi hyvään kotiin.

Paljon onnea Annille VNS -voitosta! Se meni todellakin oikeaan osoitteeseen!

Tästä lähtien minä keskityn pääsääntöisesti kuoseihin :)

Paula Vesala, Tavastia 3.9.2016

INTRODUCTION

Valokuva Tytti Käyhkö

Moi,

Nimeni on Laura. Olen 29 vuotias  vaate- ja kuosisuunnittelija. Valmistuin vaatesuunnittelijaksi Lahden muotoiluinstituutista vuonna 2011. Tämänhetkisissä  maisterin opinnoissani Aalto Yliopistossa olen keskittynyt pääsääntöisesti tekstiilisuunnitteluun ja erityisesti kuosi- ja pintasuunnittelun. Opintoni ovat lopputyötä vaille valmiit ja gradu valmistuukin töiden ohessa.

 Työharjoittelupaikka johti vakituiseen työsuhteeseen lastenvaatteiden printtiassistenttina ja tällä hetkellä asun ja työskentelen Tukholmassa. Myös aikaisemmissa työpaikoissani olen työskennellyt lastenvaatesuunnittelun parissa ja kerännyt näin kokemusta teollisesta vaatesuunnittelusta sekä kaupallisten kuosien tekemisestä.

Rakastan työtäni, mutta kaupallisen kuosisuunnittelun ohella haluan tehdä myös omia taiteellisia projektejani ja pitää portfolioni elossa. Blogin perustaminen tuntuikin tätä ajatellen motivoivalta idealta. Intohimo, luovuus ja käsillä tekemisen taito pääsevät valloilleen tässä blogissa.

Blogissani haluan jakaa asiat, jotka inspiroivat minua, tarinat kuosien takaa, työskentelytavat, joita käytän sekä lopputuloksena syntyneet kuosit.

Suurin inspiraation lähteeni on varmasti oma mielikuvitukseni ja sieltä löytyvät mitä kummallisemmat maailmat. Kissat ovat muusiani ja niillä kaikilla on omat tarinat kerrottavinaan.

Tyylini on pääsääntöisesti voimakkaan tarinallinen ja värikäs, mutta vahvuuksiini kuuluu ehdottomasti myös monipuolisuus. Työni voivat olla mitä vain taiteellisen ja kaupallisen väliltä, mutta niistä välittyy poikkeuksetta oma tunnistettava kädenjälkeni.

Toivon, että kuosien kautta kertomani tarinat ilahduttavat ja inspiroivat teitä.

Tervetuloa seuraamaan blogiani, The story of my kuosi

Toivottavasti pidätte siitä!

/ Laura Kaarina Kunnas