Monday 28 November 2016

CAPRI



Koska matkustaminen ei tällä hetkellä ole töiden puolesta mahdollista ei auta muu kuin haaveilla siitä. Katselin vanhoja matkakuvia, jotka aina toimivat hyvänä inspiraation lähteenä. Viime kevään Italian roadtripistä inspiroituneena maalasin viikonloppuna sitruunoita ja kävin sunnuntaina hakemassa pizzan.



Roadtrip Italiassa Amalfin rannikolla oli ikimuistoinen. Matkaa suunniteltiin sen verran, että Roomasta vuokrattiin auto etukäteen ja päätettiin että lähdetään ajamaan kohti Napolia. Suunnittelemattomuudesta huolimatta tai juuri sen takia päädyimme mitä inspiroivimpiin paikkoihin ja tilanteisiin sekä tapasimme monenlaisia mielenkiintoisia ihmisiä ja kissoja.

Luonnostelussa käytän apuna valokuvia jotka jäljennöspaperin avulla siirrän akvarellipaperille



Inspiraation poimiminen Italiassa on käsinkosketeltavaa. Hedelmätarhoja on kaikkialla. Kaikki tilanomistajat eivät ehkä ole kovin iloisia kun innokkaat turistit käyvät yön pimeydessä poimimassa matkamuistoja itselleen..



Luonnokset valmiina maalattaviksi



Koskettavin kohtaaminen oli varmasti hotellikissa Piccolo. Se oli syntynyt hotellin sitruunatarhassa ja elänyt hotellissa epätävallisen pitkän kissan elämän. Piccolo oli ollut mukana hotellin perustamisesta lähtien, nähnyt sen loistokkuuden ajat sekä 70-luvulla tehdyn lisäsiiven rakentamisen. Piccolo tunsi asiakkaiden salaisuudet pelkästään nuuhkaisemalla heitä. Puhumattakaan salaisuuksista, joita hotellin henkilökunnalla oli..

Piccolo, erään hotellin aulakissa




Mustekaloja esittelevä tarjoilija neuvoi meille tien salaiselle rannalle. Lähdimme karttaan piirrettyjen ohjeiden mukaan laskeutumaan kohti rantaa. Tie muuttui poluksi ja polku entistä umpeenkasvaneemmaksi poluksi. Sisiliskoja (ja käärmeitä, jonka saimme tietää jälkeenpäin) vilisi kaikkialla ja meillä oli jalassa pelkät flip flopit. Tässä kohtaa kävi mielessä, että saikkailu saattaakin olla hengenvaarallinen. Pensaiden välistä näkyi pystysyora pudotus rotkoon. Alhaalle vihdoin selviytyessämme teimme nokkelan havainnon että alas olisi päässyt myös tietä pitkin.

Salainen ranta


Sitruunoita akryylimaaleilla
Viimeisin majapaikka oli Lihavien kissojen bed & breakfest. Siellä upeasta merimaisemasta Positanon kupeessa nauttivat ihmisten lisäksi noin parisenkymmentä hyvinvoivaa eläkkelle jäänyttä kissavanhusta. Majatalolta oli kulku rannalle. Ensin oli laskeuduttava kaksisataa porrasta ja sitten kuljettava matalan ja kostean tunnelin läpi. Tunneli oli jonkinlainen huoltotunneli joka kuului rannan vieressä olevaan vanhaan huvilaan. Ranta oli kuulunut ennen huvilalle joka oli jäänyt autioksi, mutta paikalliset olivat halunneet ottaa rannan käyttöönsä. Majatalon emäntä kertoi että sillä oli jotain tekemistä mafian kanssa..
Hylätty mafiavilla




Inspiroivista Italian muistelmista takaisin todellisuuteen ja katse kohti uusia"reissuja". Torstaina muuttoauton pakkaaminen ja matka Viking Gabriellalla Tukholmaan. Mikä inspiroiva matka edessä :) Tämä on viides muutto vuoden sisällä ja toivottavasti viimeinen. Saan vihdoin tuotua huonekaluni tänne ja pääsen vihdoin asettumaan aloilleni.

Saturday 19 November 2016

KISSA KIPPURAHÄNTÄ


Olen syntynyt perheeseen jossa oli kissa, Pörri. Pörri oli aluksi mustasukkainen minulle, koska oli tottunut saamaan kaiken huomion itselleen. Pörri kuitenkin tottui minuun ja otti minut suojelevan silmänsä alle. Se vahti minua usein kehtoni reunalla kun nukuin ja tarkkaili omasta rottinkituolistaan kun leikin. Saatoin vetää Pörriä hännästä ja repiä sen turkkia, mutta se ei ikinä raapaissut. Se oli viisas kissa.

Pörrin jälkeen meillä on ollut reilusti yli kymmenen kissaa. Kaikki ovat omana aikanaan tuoneet valtavasti iloa, lämpöä ja huumoria perheeseemme. Kaikki omine kujeineen ja erityispiirteineen. Kissat ovat jättäneet jälkensä minuun ja elämäni ei koskaan tule olemaan täysipainoista ilman kissoja. Omaa kissaa en ole halunnut ottaa alati muuttuvien elämäntilanteideni takia. Onneksi pääsen aina välillä tapaamaan äitini sekä kavereideni kissoja.

Ehkä juuri sen takia toistan usein töissäni kissa-aiheita. Kissat ovat suurin inspiraation lähteeni. Niiden touhujen tarkkailu, ilmeet ja eleet alkavat muotoutua tarinaksi mielessäni ja nämä pienet tarinat on helpoin purkaa kuosien muodossa. Kaikilla kissoilla on erityinen persoonallisuus ja omat tarinat kehrättävinään. Kissojen maailmassa mikä vain on mahdollista.Esittelen teille kissoihin liittyen kuosin jonka nimesin Kissa Kippurahännäksi.

Pörri tarkkailee minua kehdon reunalta

Äiti, minä ja Pörri, 1987
 Kippurahäntä syntyi noin vuosi sitten syksyllä 2015. Sen muusa oli parhaan ystäväni kissa Alfa, joka inspiroi myös Jeminan ja Miikan hääkuosin, Kissojen Syyshäät.
Alfa on monella tapaa erityinen kissa, mutta tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota sen kippuralle menevään häntään. Jeminan mukaan tälle ei ole sen kummallisempaa selitystä. Alfa vain tykkää kipristää häntänsä niin kuin possu.

Kissojen hännät ovat mielestäni hypnotisoivia. Ne muistuttavat myös vähän käärmeitä, jotka puolestaan taas inhottavat ja pelottavat minua. Pahassa painajaisessani suloinen kissa pudottaa häntänsä ja karvainen häntäkäärme alkaa luikerrellen jahdata minua.

Kissa Kippurahäntä ei ole ehkä maailman kaupallisin kuosi juuri tämän söpöys/ällöys aspektinsa vuoksi, mutta jostain syystä se on yksi kaikkien aikojen lempikuoseistani. Ehkä siksi että se kuvastaa hyvin mieleni koukeroita ja suurta rakkauttani kissoihin.

Suunnittelussa käytin apuna valokuvia Alfasta 






Monday 14 November 2016

LEOPARDIPERHE







Tänään esittelen teille leopardiperheen joka syntyi viikonlopun aikana omassa leopardi - workshopissani. Sunnuntai iltana asuntoni oli vessaa myöten täynnä maalitäpliä, paperisilppua ja likaisia pensseleitä. Oma luovuuteni kaipaa ympärilleen kaaosta ja ainakin kaaoksesta päätellen olen erittäinkin luova..
Halusin tehdä pienen leopardikuosipankin itselleni, koska olen huomannut työnikin kautta että leopardikuosit ovat vuodesta toiseen suosituimpien kuosien joukossa pilkkujen, raitojen, ruutujen ja kukkien kanssa. Pääsääntöisesti sisustuksessa ja naisten pukeutumisessa, mutta myös lasten, vauvojen ja jopa miesten vaatteissa.
 Kuosisuunnittelijan työhön kuuluu siis klassikkojen loputon varioiminen. Kuinka siis tehdä leopardi yhä uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen?

Kuosimalliston rakentaminen perustuu perheajatteluun. Mallisto koostuu pienemmistä perheistä joiden sisällä kuosit toimivat toistensa kanssa ja tukevat toisiaan. Kuosiperheeseen kuuluu yleensä 3-5 kuosia. Niin oikeissa, kuin kuosiperheissäkin ovat perheenjäsenet kaikki erilaisia. Toiset ovat isoja, toiset pieniä, jotkut värikkäitä ja räiskyviä, jotkut rauhallisempia ja tyynempiä. Kaikki ovat omia persoonallisuuksiaan. Perheenjäseniltä voi löytyä samoja piirteitä kuten esimerkiksi äidiltä peritty pitkä häntä tai isoisän suuret korvat. Perheen pää voi olla hyvinkin näyttävä ja taiteellinen jos se saa seurakseen rauhoittavia ja kaupallisempia sisarusprinttejä. Toki perhe voi rakentua myös esimerkiksi jonkin väriteeman ympärille. Hyvässä perheessä on vaihtelua sekä skaalassa että tekniikoissa. Eri tekniikoin toteutettujen kuosien yhdisteleminen saa yksittäiset kuosit näyttämään vieläkin paremmalta toistensa rinnalla. Yksinkertainen mustavalkoinen raita saa räikeän ja taiteellisen kuosin näyttämään vieläkin haluttavammalta.

Saanen esitellä, perhe Leo:

KARI
Kari on piirretty mustalla tussilla



Peheen isä Kari on graafinen suunnittelija. Hän uskoo, että jokaisen muotoilijan tulisi pukeutua mustaan ja asua valkoisessa. Hänen lempiesineensä on Aalto-maljakko. Ihanteidensa mukaisen minimalistisen elämäntavan käytännön toteutus on kuitenkin hieman hankalaa, koska Karin vaimo on lastentarhanopettaja joka tykkää kaikesta kirjavasta ja värikkäästä.

MARJATTA
Marjatta on tehty värillisistä papereista leikkaamalla ja liimaamalla. Tämä kuosi voisi toimia esimerkiksi neule jacquardin mallina.
Karin vaimo Marjatta on lastentarhan täti. Hänen lempiharrastuksiinsa kuuluu neulahuovutus ja virkkaaminen, mutta kaikenlainen askartelu on hänen mieleensä. 

VIHTORI
Vihtori on maalattu akryylimaaleilla ja värieroteltu Photoshopissa
Leopardien perheeseen kuuluu isoisä Vihtori. Vihtori on eläkkeelle siirryttyään alkanut harrastelemaan linnunpönttöjen rakentelua ja lintubongausta. Tuntien paikoillaan odottelu puskassa on Vihtorin mielestä palkitsevaa. Hänen lempilintunsa ovat niitä, jotka maistuvat kanalta.

VUOKKO
Vuokko on maalattu väsiväreillä ja se on tarkoitettu digiprintiksi
Vihtorin vaimo ja perheen isoäiti Vuokko on kuuluisa oopperalaulaja. Vuokko on edelleen komea näky kiiltävässä turkiksessaan. Turkki pysyy kiiltävänä kun sitä nuolee päivittäin ja muistaa ottaa kalanmaksaöljyä aamuin illoin.

VIIVI
Viivi on maalattu akryylimaaleilla ja värieroteltu Photoshopissa
Karin ja Marjatan esikoinen Viivi on nyt teini-iässä. Hänen turkkinsa väritys vaihtui kertaheitolla tummanpuhuvaan gootti väritykseen ja hän on perustanut heavybändin kavereidensa kanssa. Viivin lempiruokia ovat salmiakki ja musta makkara.

 KASPIAN
Kaspian on maalattu vesiväreillä. Kaspianin tekemisessä käytin äitini kissojen tassuja leimasimina.
Mikä sotku!!! Kuka on tepastellut isän maaleissa?!!! Olohuoneen sohva on nyt täynnä pikku Kaspianin tassunjälkiä. Kaspian on vasta pentu, mutta on kovin kiinnostunut isän piirrustusvälineistä.



Olin lauantai-iltana elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa kaverini Kaisan kanssa burleskia. Se oli hauska ja viihdyttävä kokemus.
Kaisa kertoi minulle amerikkalaisesta burleskitaiteilijasta Jo Weldonista, joka on kirjoittamassa kirjaa leopardi -kuosien historiasta. Jos leopardit kiinnostavat enemmänkin niin käykää katsomassa makupaloja tulevasta kirjasta osoitteessa:

http://www.historyofleopardprint.com/

Prosessikuvia kuosiworkshopista



Sunday 6 November 2016

TAIKATALVI

Lumi peitti, no ei nyt Muumilaaksoa, mutta lapsuuteni maisemat Tampereella, Nokialla ja Huittisissa. Tämän viikon olen ollut Suomessa lomailemassa ja samalla hoitamassa gradujuttuja ja järjestelemässä tulevaa muuttoa. Hammaslääkärissäkin tuli vihdoin käytyä ja flunssa/vilustuminenkin tietysti tuli.

Olin mummulassa Huittisissa kun pakkanen alkoi kiristyä ja yön aikana taivaalta laskeutui hentoinen lumipeite. Lumen tulo ja pikku pakkanen toivat ainakin minulle energiaa marraskuun pimeyteen. Keitettiin mummun ja papan kanssa ekat glögit ja joulun odotus alkoi. En malta odottaa että pääsen joulukuun alussa muuttamaan uuteen pikku kotiini Tukholman Nackaan. Ripustan jouluvalot kuistille ja lämmittelen pimeinä talvi-iltoina takkatulen edessä glögimukin ja piparirasian kanssa.

Mummulassa en voinut olla kadehtimatta mummun ja papan lämpöisiä toppahousuja kun lähdimme ulos. Talvi on ihana vuodenaika, mutta paleleminen on kamalaa! Tein päätöksen etten aio palella enää yhtään talvea. Kun matkani jatkui Nokialle, lähdin heti toppahousuostoksille Nokian Citymarkettiin.

Lastenvaateosaston läpi kulkiessani vastaan tuli iloinen yllätys kun näin vuosi sitten suunnittelemani talvisen Muumikuosin vauvojen bodyissa ja potkuhousuissa "poikien" ja "tyttöjen" väreissä. Seuraavana päivänä lähdin ruokaostoksille ja samalla esittelemään uusia toppahousujani Kolmenkulman ABC:lle ja lisää yllätyksiä oli luvassa. Martinex oli käyttänyt talvista muumi -kuosiani myös kaikenmallisissa peltipurkeissa ja lasten astioissa.

Talvimaa -kuosi vauvojen bodyissa, Nokian Citymarket
Onnellinen uusien vähän liian lyhyiden toppahousujen omistaja Kolmenkulman ABC:llä.




ABC:llä ihaillessani suunnittelemaani kuosia huomasin että siihen oltiin tehty muutamia muutoksia. Värit olivat erilaiset kuin alkuperäisessä suunnitelmassa ja kuusessa oleva pöllö oltiin korvattu Pikku-Myyllä. Freelance-suunnittelijana myin kaikki oikeudet kuosiin, joten uudella omistajalla on kaikki oikeudet muokata kuosia. Mutta freelance-kuosisuunnittelijan sopimus- ja oikeusasiat ovatkin sitten ihan oma lukunsa.

Tein maisteriopintoihini liittyvän työharjoitteluni Martinex Oy:llä kesällä 2015 ja harjoittelun jälkeen tein heille vielä muutaman Muumi -kuosin freelance-suunnittelijana. Martinex on Raisiossa toimiva lahja- ja taloustarvikkeiden, tekstiilien ja leikkikalujen valmistaja ja tukkuliike.

Talvimaa -kuosi oli neljästä Muumikuosista viimeinen, jonka tein Martinexille freelance-suunnittelijana. Sain melko vapaat kädet mutta suunnittelu tapahtui tietenkin Muumi-lisenssin alla ja heidän ohjenuoriaan noudattaen. Kuosin inspiraationa on tietenkin Tove Janssonin seitsemäs Muumikirja Taikatalvi. Mummulta vuonna 1994 saamani Taikatalvi kirja oli kovassa käytössä kuosia tehdessäni ja sen runsas kuvitus ei jättänyt minua kylmäksi. Kirja oli inspiroiva ja idea kinosten peittämästä metsämaisemasta syntyi helposti. Tuohon aikaan en ollut vielä kovinkaan etevä kuosien tekijä, joten kuosin raportti syntyi vanhanaikaisesti läpi piirtämällä, leikkaamalla ja liimaamalla. Loppuviimeistelyn ja väritykset osasin kuitenkin tehdä tietokoneella.

Olen aina rakastanut Muumeja ja Muumien maailmaa ja uskon että se näkyy töissäni tarinallisuutena sekä runsautena. Tätä Muumirakkauttani kuvaa mielestäni hyvin haastattelutilanne Aalto-yliopiston maisterilinjalle hakiessani. Haastattelussa minulta kysyttiin ketä suunnittelijaa ihailen? Vastasin että en inspiroidu ihmisistä vaan Muumeista! Ihme kyllä pääsin tuon vastauksen jälkeen opiskelemaan!?! Ja unelmien täyttymyshän se oli kun pääsin Martinexille suunnittelemaan Muumi -kuoseja.





Alkuperäinen kuosi omilla värityksilläni


Kylmät säät kuulemma jatkuu niin nyt toppahousut jalkaan ja glögit Muumi -mukiin!
Lomaviikko sai arvoisensa päätöksen tädin ja hänen miehensä luona Sipoossa, jossa tarjoiltiin ihana illallinen ja pääsin vielä saunaan. Aamulla paluu takaisin Tukholmaan ja tietenkin esittelemään myös kuuminta talvimuotia suoraan Suomesta..

Aamulla koitan keretä käydä kurkkaamassa Helsinki-Vantaan Muumikaupassa onko Talvimaa -kuosia esillä myös siellä :)